Muutaman kuukauden päästä moni ratsastaja saapuu ensimmäistä kertaa Helsingin Jäähallin sisäänkäynnin, eli tuubin, kautta yleisön eteen ja parrasvaloihin. Hetki on varmasti mieleenpainuva.
Muistan kuin eilisen päivän oman ensiesiintymiseni Horse Show’ssa vuonna 2010. Mikko Luhtala, HIHS:n nykyinen urheilujohtaja, oli kysynyt minua Håkan ”Hockus” Wahlmanin pariksi juontamaan kouluratsastuskisaa, josta myöhemmin kehittyi nykymuotoinen Knock-Out. Olin aiemmin juontanut muutaman KorK ry:n ratsastusklinikan Ruskeasuon maneesissa, muutaman sadan hengen yleisön edessä, mutten ikinä esiintynyt näin isossa tapahtumassa.
Olimme Hockuksen kanssa hieman ennakkoon jutelleet ohjelmasta, mutta luonnollisesti mitään tarkkaa käsikirjoitusta ei tuon tyyppiseen show’hun ollut voinut laatia. Ohjelman runko oli tiedossa, mutta loppu oli pelkkää improvisaatiota. Juuri ennen ohjelman alkua tunsin, kuinka kämmenet alkoivat hikoamaan ja pulssi kiihtymään: Mihinkä sitä on oikein tullut lähdettyä? Enää ei voi perääntyä, show alkaa. Ensimmäiset minuutit menivät lievästi sanoen haparoidessa. Sitten tunnelma vei mennessään: Hyvinhän tämä sujuu. Osallistujatkin ovat silminnähden innoissaan tämän tyyppisestä, ei niin vakavasta kilpailusta. Show’n loputtua poistuin takatiloihin hymy kasvoilla. Hyvin meni ja kivaa oli!
Edelleenkin, vaikka HIHS:n hiekalla on tullut jo melkoisen monta ohjelmaa juonnettua, on aina ennen ohjelmanumeron alkua vatsassa pieni määrä perhosia. Koskaan kun ei voi kaikkeen varautua. Milloin loppuu mikistä akku, milloin ohjelmaan osallistuva hevonen ei pystykään osallistumaan – tai itse unohtaa tyystin, mitä oli sanomassa. Ei se haittaa. Se on elämää. Helsinki International Horse Show’n yleisö on joka tapauksessa aina täysillä mukana.
Ihan kohta nähdään!
Viimeisimmät kommentit