On marraskuu. Elämme hevosharrastajan kannalta raskaita aikoja. On kylmä, kuraa ja pimeyttä. Maastossa ei pääse laukkaamaan, kentälläkin voi mennä vain käyntiä. Maneesi on jatkuvasti täynnä. Näihin aikoihin moni pakkaa jopa hevosensakin autoon ja lähtee Espanjaan palatakseen keväällä takaisin. Se on melko ymmärrettävää. Mitähän hevonen sanoisi, jos siltä kysyttäisiin halutako lähteä?
Maailmalla tosin on omat murheensa. Heinä on Espanjassa huonompaa kuin täällä, ja se on myös kallista. Viime vuonna myös moni joutui lähtemään auringosta ennenaikaisesti hevosten koronan iskiessä tsunamin lailla. Karanteenitalleja etsittiin ja niitä hyödynnettiin. Kotimatkasta tuli monelle pitkä ja rasittava rupeama.
On Suomessa myös puolensa. Harva asia on niin kiva, kuin pakkaspirteä hevonen. Parhaimmillaan maisemakin on kauniin kuurainen, mutta vielä ei ole liian kylmä. Kevyt valkeus antaa vihjeen tulevasta: kohta täällä on kunnon lumihanki! Missä on hevosen mukavampi piehtaroida kuin hangessa? Siihen päälle ämpärillinen mash-vettä ja kunnon kasa hyvää, suomalaista heinää. Ei ötököitä eikä pelkoa veden loppumisesta.
Kyllä Suomi on hyvä paikka harrastaa ratsastusta! Kutakuinkin kaikki alan yrittäjät ovat sitoutuneet noudattamaan yhdessä sovittuja malleja siitä, miten hevosia kuuluu pitää. Harrastajan on turvallista käydä opiskelemassa lajia, jossa ei koskaan kehity liikaa.
Kyllä suomalaisen hevosen – ja ihmisen – kelpaa! Tervetuloa vaan tänne, jos huono heinä ja kuiva maa ärsyttävät.
Kirjoittaja Katja Ståhl
Viimeisimmät kommentit