Heidi Mulari on ollut Helsinki Horse Show’ssa viimeksi Hartwall Areenalla, kolminkertaisen maailmancupin voittajan Steve Guerdat’n hevosenhoitajana. Muistot kotikilpailusta ovat monella tavoin hyviä. Steve on kilpaillut Helsingissä monilla huippuhevosillaan, kuten Jalisca Solier, Nino des Buissonnets ja Alamo, ja menestynyt hyvin pääluokissa.
Tänä vuonna Heidi nähdään Jäähallissa kuitenkin suomalaisratsastajan, Petra Heikkisen, kanssa. Heidi käänsi elämässään uuden lehden ja muutti maaliskuussa Suomeen asuttuaan Hollannissa ja Sveitsissä yli 20 vuotta.
Heidi on kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa ja työhönsä Tuliharjan tallilla Kylmälässä. Heikkisen tallissa on tällä hetkellä kymmenisen hevosta, ja niiden määrää kasvatetaan kaikessa rauhassa. Talli on järven rannalla ja Heidi asuu saunamökissä. Turussa asuvat vanhemmat ja isovanhemmat ovat erittäin onnellisia hänen paluustaan Suomeen.
On ollut ihanaa. Olen viihtynyt todella hyvin. Tämä ei ollut yhden yön päätös, vaan olen miettinyt sitä yli vuoden
Heidillä oli loistava työpaikka tallipäällikkönä yhden maailman parhaan esteratsastajan, olympiakultamitalisti Steve Guerdat’n, tallilla Sveitsissä. Heidi seurasi Steveä Hollannista Stall Topsilta Sveitsiin, kun nuori ratsastaja aloitti omillaan ja aluksi kansalliselta tasolta. Sen jälkeen Steve on mm. voittanut olympiakultaa, ollut maailmanlistan kärjessä ja voittanut kolme maailmancupin finaalia.
Hienoin muistoni on, kun Steve sai Jaliscan ja voitti sillä Geneven maailmancupin. Siitä kaikki lähti liikkeelle.
Jalisca on hevosena jäänyt Heidin mieleen. Se oli hyppykykynsä lisäksi ihmisten seurassa viihtyvä, kiltti ja mukava tamma, joka arvosti hoitoa ja huomiota. Huippuhevoset ovat usein luonteikkaita, ja niiden kanssa pitää löytää toimiva tapa työskennellä. Sekä Steve että Heidi kuitenkin pitävät hevosistaan juuri sellaisina.
Joo, Steven mukaan hyvät hevoset eivät ole tylsiä. Olen itse kasvanut samaan ajatukseen. Onhan se vielä palkitsevampaa, kun sellaisen hevosen saa toimimaan.
Hevosenhoitajan suuri vastuu ja laaja työnkuva
Hevosenhoitajan työhön sisältyy paljon vastuuta ja tehtäviä. Heidi on toiminut sekä kisahoitajana että kotitallilla tallipäällikkönä. Hänellä on ollut tallilla myös omia hevosia, joilla hän on kilpaillut 115-tasolla asti. Mukaan Suomeen lähti 6-vuotias FWB Backwoods Baroness.
Hoitajan työnkuva riippuu paljon ratsastajasta ja tallista. Jotkut ratsastajat vain ratsastavat, jolloin hoitajan vastuualue on todella suuri.
Hevosenhoitaja tuntee hevoset parhaiten. Hän tekee päätökset ruokinnasta ja joskus liikunnastakin. Kisaratsastajat ovat paljon pois kotoa, joten hoitajalle jäävät kisaviikonloppuina vastuulleen kaikki tallin muut hevoset.
Steve halusi lähtiessään Topsilta Heidin mukaansa. Yhteistyö jatkui huikeat 17 vuotta. Ei olekaan vaikea tehdä johtopäätöstä siitä, että Heidi oli erittäin arvostettu tiimin jäsen yhdellä maailman huipputalleista.
Olen todella huono kehumaan itseäni. Steve ei ole myöskään supliikkimiehiä. Asiat ovat hyvin silloin, kun hän ei sano mitään. Hän kuitenkin huomioi ja muisti antaa arvostusta koko tiimille aina ison menestyksen jälkeen.
Hevosenhoitajien julkinen arvostus, palkkaus ja huomioiminen on ollut pitkään ala-arvoisen huonoa. Nyt tähän on tulossa muutosta Kansainvälisen Ratsastajainliiton FEI:n taholta. International Grooms Association -yhdistys toimii FEI:n alaisena ja pyrkii tuomaan kansainvälisten hevosenhoitajien tunnustamista ja ääntä esiin.
Toivottavasti se toimii ja että siitä on meille iloa. En vielä tiedä, mitä mieltä siitä olen. Kuitenkin hienoa, että FEI on ottanut askeleen, ja hoitajia huomioidaan. Jos meille maksettaisiin työajan perusteella, olisimme kaikki miljonäärejä, Heidi kiteyttää työtuntejaan.
Hevosenhoitajan ammatti vaatii aitoa motivaatiota ja sitoutumista. Oma aika jää niukaksi. Hoitaja hyppää usein hevosauton rattiin, joka on lastattu maailman parhailla kilpahevosilla, ja ajaa kymmeniäkin tunteja ja tarvittaessa keskelle kiireistä pääkaupunkia. Tekee yhteistyötä monella kielellä ja eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa.
En halua tehdä [työkseni] mitään muuta kuin hevosia. Työ on fyysistä ja alipalkattua. Mutta olen saanut ystäviä loppuelämäkseni, olen käynyt maissa ja paikoissa, joihin en muuten olisi päässyt, olen oppinut ajattelemaan ja ratkaisemaan tilanteita. Ja onhan se aika hienoa, kun hevonen voittaa ja on itse osana sitä menestystä.
Heidin mielestä tärkeintä hoitajan työssä on vastuunkanto. Sitä pitäisi hänen mielestään suomalaisissa oppilaitoksissa painottaa ja vaatia.
Kilpahevosista pidetään hyvää huolta
Hevosurheilun yhteiskunnalliseen oikeutukseen Heidillä on selkeä vastaus.
Kilpahevosista pidetään niin hyvää huolta verrattuna muihin. Katso vaikka hevosia, jotka seisovat pellossa kaviot pitkänä ja hampaat hoitamatta. Eiväthän kisahevoset hyppäisi vuodesta toiseen, jos niiden hoito olisi huonoa.
Heidi on tottunut antamaan kisahevosten elää hevosen elämää. Sveitsissä ne ovat laitumella ja tarhoissa ja käyvät säännöllisesti maastossa.
Niiden pitää liikkua mahdollisimman paljon, erilaisissa paikoissa ja saada olla hevosia. Miten ne kestävät hypätä 160-ratoja, jos ne eivät kestä olla tarhassa? Niiden pitää olla kovia, eivätkä ne tule paremmaksi seisomalla karsinassa. On myös todella tärkeää niiden mielelle päästä ulos liikkumaan.
Heidi on aina tullut mielellään Horse Show’hun Steven kanssa.
Aivan ihana oli aina tulla kotiin kisaamaan. Positiivisena muistona on se, että aina kisapaikalle tullessa oli tyttöjä auttamassa purkamaan hevosautoa. Se oli todella hienoa.
Tänä vuonna hän pääsee tutustumaan Jäähalliin uuden ratsastajansa kanssa, ja matka-aikakin hevosauton ratissa on lyhentynyt merkittävästi.
Teksti Kati Hurme ja kuvat Heidi Mularin kotiarkisto
Viimeisimmät kommentit