Kun kävin ensimmäisen kerran Horse Show’ssa, taisi olla vielä 80-luku. Olin hevoshulluuteni korkeimmalla aallolla ja haaveilin hoitohevosesta. Omasta en kehdannut aktiivisesti edes haaveilla, se tuntui niin saavuttamattomalta. Kun nyt saisi kerran hevosen pysymään laukassa tunnilla ja saisi hoitohevosen.
Ei siinä montaa vuotta mennyt kun toiveeni toteutuivat, molemmat. Tässä vaiheessa muutimme maalle omakotitaloon, ja aloitin ankaran omahevoshaaveilun. Toiveeni melkein toteutui, kun sain ponin kotiin vuokralle kahdeksi kuukaudeksi.
Ratsastukseen tuli sittemmin muutaman vuoden tauko, jolloin ehdin haaveilla muustakin kuin hevosista. Haaveilin poikaystävästä ja inspiroivasta työpaikast
Katjan tytär Vilma Kuoppamäki ja Up to heaven ”Pullukka” Horse Show’n Amateur Tourin finaalissa 2017
a. Molemmat sain. Työpaikan kautta ajauduin takaisin hevosten pariin. Muistin vanhan haaveeni omasta hevosesta, ja lähdin kulkemaan sitä kohti. Olin lopulta 30-vuotias, kun ostin itse omilla rahoillani ensimmäisen hevoseni. Olen edelleen, 54-vuotiaana, ylpeä ja ihmeissäni siitä, että minulla on oma hevonen.
Oman hevosen jälkeen olen ainoastaan haaveillut siitä, että saan jatkaa lajin parissa niin pitkään kuin henki pihisee. Siinä ohessa olen saavuttanut uskomattoman hienoja virstanpylväitä hevoselämässäni. Olen päässyt kokemaan, kuinka oma lapseni hyppää Horse Show’ssa omalla hevosellani. Olen päässyt seuraamaan tammani varsojen kasvua. Olen päässyt jo toisen omakasvattini selkään. Olen elänyt todeksi lapsuuteni haavetta.
Seuraava haaveeni on päästä esittelemään nuoria hevosiani Horse Show’hun. Ehkä se toteutuu jonain päivänä. Se on kuitenkin vain kirsikka kakun päällä, ja kakku on jo mitä herkullisin. Tarinan opetus on, että voi olla, että joku ei usko sinuun. Voi olla, ettet meinaa itsekään uskoa. Mutta jos oikein kovasti jostain haaveilet, koko kroppasi toimii sen eteen. Älä siis KOSKAAN lakkaa haaveilemasta. Toiveilla on tapana toteutua.
Viimeisimmät kommentit