Helsinki Horse Show on ollut ponnahduslauta kansainvälisiin toimiin monelle suomalaiselle vapaaehtoiselle. Tässä muutamia menestystarinoita kulissien takaa.

Johanna ”Johku” Mikkola

Kuva Satu Pirinen

Johanna ”Johku” Mikkola aloitti Horse Show’ssa vapaaehtoisena Hartwall Areenan toimihenkilöruokalassa ja myöhemmin tallissa. Saatuaan kansainvälisen ratamestarioikeuden, hän oli yhteydessä Tom Gordiniin.

”Soitin Tomille ja pyysin päästä mukaan apulaisratamestariksi, koska sillä olisi käyttöä CV:een. Tom suostui ja kertoi, että ranskalainen Frédéric Cottier suunnittelee radat. Kilpailun alkua edeltävänä päivänä minulle kuitenkin selvisi, että Cottier oli varautunut tekemään vain viikonlopun kansainväliset luokat.”

”Se oli kylmää kyytiä, mutta selvisin siitä. Suunnittelin ja rakensin kaikki puuttuvat radat ja tein materiaalilistat ratahenkilökunnalle. Cottier on jälkeenpäin kiitellyt, että pelastin silloin hänen henkensä.”

Sen vuoden jälkeen Johku on kuulunut kalustoon, ja hänen kansainvälinen uransa lähtenyt lentoon. Yksi kohokohdista on ollut apulaisratamestarin paikka Rolex Grand Slam’ssa ´s-Hertogenboschissa.

”Olen saanut hyviä kontakteja ympäri maailmaa. Ja ystävyyssuhteita, jotka kestävät ikuisesti, kuten Louis Konickx ja Guilherme Jorge. Vuonna 2018 sain kutsun apulaisratamestariksi Rolex Grand Slamiin s´Hertogenboschiin, Hollantiin.”

Kuva Anu Tuomi

Tuija ”Tuke” Lehto

Rataryhmä on paikka, jossa Tuija ”Tuke” Lehto aloitti. Sen jälkeen hän vastasi tapahtuman tekniikasta yhdessä Johannes Hyrskyn kanssa. Nykyään Tuke toimii tuomaritornista käsin koko tapahtumaviikon DJ:nä ja jumbotronin mainosten ajajana. Hänen taitojaan hyödynnetään myös koti- ja ulkomaisissa kilpailuissa, myös kouluratsastuksen puolella. 

”Horse Show’ssa työskentely on vaikuttanut eniten kykyyni hahmottaa ja toimia suurempien organisaatioiden ja kilpailuiden jäsenenä. Ulkomaisissa kilpailuissa on ollut helppo sulautua porukkaan, kun tietää, miten homma toimii. Kotimaan kilpailuiden läpivientiin on tullut rentoutta, sillä niiden ongelmat ovat usein helpommin ratkaistavissa, eikä vaatimustaso ole ihan samaa luokkaa.”

”Suoranaisesti eniten omaan uraani on vaikuttanut kouluratsastuksen Grand Prix -luokkiin työstämäni musiikin soitto. Saan nykyään enemmän kutsuja kotimaan koulukilpailuihin.”

”Työskentely Horse Show’ssa on hyvin intensiivistä. Usein mieleen jää viikon aikana vallinnut tunnelma ja yhteenkuuluvuus niin moneen ihmiseen, joiden kanssa työskentelee vain tuon viikon, joka vuosi.”

”Se, että pienenä ratsastusurheilumaana saamme vuosittain kotimaahamme maailman kovatasoisimman kilpailusarjan ja kilpailijat ovat arvokas luottamuksenosoitus kansainväliseltä ratsastajainliitolta ja ratsastajilta. Koen, että se vaikuttaa hevosihmisiin kannustavasti. Meidät huomataan, meihin uskotaan.”

”Horse Show tuo hevosihmiset ympäri Suomen kerran vuodessa yhteen. On mahtava huomata, miten monista erilaisista ihmisryhmistä lajimme koostu. Se on harvinainen rikkaus ja kaikki Horse Show’n aikaansaama positiivinen huomio tulisikin käyttää hyväksi. Ei ole montaa lajia, jossa lähdemme kilpailuihin samalta viivalta, tasavertaisina.

Erja Heinämäki

Kuva Satu Pirinen

”Aloitin vuonna 2007 Show Director Antti Linnan assistenttina. Seuraavana vuonna tein koulun työharjoitteluani BCM Scanhorsessa ja lopulta siirryin yritykseen kokopäiväiseksi työntekijäksi. Muutaman vuoden jälkeen vaihdoin työpaikkaa, mutta olen ollut koko ajan osana HIHS:n avainhenkilöryhmää.”

”Kun vuonna 2013 FEI teki sopimuksen Longinesin kanssa, vaikutti se HIHS:n ja minun tulevaisuuteeni. Tutustuessani kansliassa Longines Timingin työntekijöihin, he kysyivät minua töihin myös muihin kansainvälisiin ratsastuskilpailuihin. Tartuin tilaisuuteen muutamaa vuotta myöhemmin. Ensin kokeilumuotoisesti ja nykyään kokopäiväisesti. Viimeiset viisi vuotta olen kiertänyt ympäri maailmaa hevostapahtumissa Longines Timingin väen kanssa. Teen töitä kanslioissa ja akkreditoinneissa.”

”Helsinki Horse Show tunnetaan maailmalla! Kaikilla ratsastajilla on hyviä kokemuksia ja muistoja Helsingistä, monilla useidenkin vuosien ajalta.”

Teemu Ahtee

Kouluratsastaja ja lentokapteeni Teemu Ahteen toimihenkilöura alkoi Jäähallissa juontajana haastattelulavalla ja kouluratsastuksen Knock Outissa. Vuotta myöhemmin mukaan tulivat Lasten Matinea ja vastuu kouluratsastuksen järjestelyistä.

”Olin mukana ensimmäistä kertaa, kun tapahtuma siirtyi Nordikselle. Meillä oli silloin isossa roolissa käytössä stage eli haastattelulava, jolla toimin juontajana. Nordiksella olin mukana myös Lasten Matineassa ja kouluratsastuksen Knock Outissa Hockuksen (Håkan Wahlman) kanssa. Seuraavana vuonna Mikko Luhtala pyysi minua mukaan kouluratsastuksen organisointiin.”

”Olen omassa työssäni lentokapteenina tottunut siihen, että työssä tulee aina yllätyksiä. Lentämisessä niihin on aina olemassa hyvä toimintasuunnitelma. Horse Show’ssa on suunnitelmaakin, mutta se, mitä loppujen lopuksi tapahtuu, on aina jotain muuta.”

Kuva Satu Pirinen

”Lasten kanssa on heittäydyttävä ja pistettävä persoona peliin. Lasten kanssa ei voi esittää, eläytymisen pitää olla aitoa. Lapset näkevät heti läpi. Lasten Matinea onkin viikonlopun haastavin osuus. Se syö paljon positiivista energiaa.”

”Kentällä seisoessani näen vain, että tavaraa tulee tuubista sisään. Sen jälkeen kaikkea voi sattua, mutta niistä selvitään. Expect the unexpected.”

”Tapahtumaan ajautuukin ihmisiä, jotka eivät ota asioista ongelmia. Kaikesta pitää selvitä. Välillä pitää vetää kani hihasta.”

”Vapaaehtoisen ryhmä on hyvin hioutunutta ja vaihtuvuus on pientä. Uudet ajetaan ja opastetaan hyvin sisään muiden rinnalla. Täällä ei voi olla sellaisia tyyppejä, jotka jäävät seisomaan tumput suorana ja sanomaan, että ei tällaista sovittu.”

”Horse Show’ssa on osana suurempaa. Se on viikon verran kuin toinen universumi, joka alkaa siitä, kun pistää ranteeseen rannekkeen. Keskiviikon ja sunnuntain välillä mennään vähillä unilla, kovassa aikapaineessa. Millään muulla ei silloin ole väliä.”

Pia ”Piude” Myrskog

Kuva Sonja Holma, SRL

Pia ”Piude” Myrskog on ollut mukana joka vuosi. Ensin katsomossa, sitten rataryhmässä ja sen jälkeen stewardina. Nykyään Horse Show’ssa siipensä ansainnut Piude on päästewardi, jonka urakehitys on lennossa. Hän on toiminut Göteborgin ja Oslon maailmancupeissa ja Tryonin MM-kilpailuissa. Global Champions Tourin kisoissa. Ja oli matkalla Tokion olympialaisiin.

”Olin matkalla pestiin, josta en olisi edes voinut uneksia, päästewardin apulaiseksi kaikissa kolmessa olympialajissa. Kun sain sen puhelun, jouduin kysymään, soitatko oikeaan numeroon. Toivottavasti tämä toteutuu ensi vuonna.”

”Horse Show tuo meille toimihenkilöille, tavallisille harrastajille, valmentajille ja opettajille palan maailman parasta ratsastusta. On mielenkiintoista seurata, kuinka huiput valmistelevat hevosiaan kilpailua varten. Omat ratsastuksenopettajan ja valmentajan työt ovat pysynyt mukana muuttuvissa trendeissä.”

Yksi tilanne on jäänyt vahvasti mieleen Messukeskuksen ajoilta. Kenttä piti tyhjentää palkintojenjakoa varten, mutta minut jätettiin yksin keskelle kenttää kärrynpyöräjohteen kanssa. Se ei liikahtanut mihinkään ja koko yleisö tuijotti”, Pia Myrskog muistelee.

Janne Lappi, Mikael Forstén ja Petri Pesonen (oik.)
Kuva Sonja Holma, SRL

Petri Pesonen

Ratsastajainliiton hallituksen jäsen Petri ”Petu” Pesonen on ollut mukana jokaisessa Helsinki Horse Show’ssa.  ”Vuoden merkittävimmät kalenteritapahtumat ovat joulu, juhannus ja HIHS. Ilman Hissiä kesän loppumisessa ei olisi mitään hyvää, eikä koko Suomen ratsastusurheilussa valoa.”

”Olen ollut jokaisessa Hississä. Sen merkitys minulle on vähintäänkin joulun veroinen, mutta sitäkin suurempi se on koko ratsastavalle Suomelle. Kiteytettynä se on kaikki kaikessa. Hissi on ikkuna julkisuuteen. Sitä kautta koko muu Suomi muistaa ainakin kerran vuodessa, että ratsastus on merkittävä urheilulaji. Sen media-arvo on korvaamaton.”

”Se on myös koko kenttää yhdistävä tekijä. Ainakin kerran vuodessa voi tuntea, että olemme sittenkin samalla asialla. Jostain kumman syystä pahimmatkin lajikänkkäränkät saavat viikonlopuksi positiivisen vaihteen silmään. Ja joka vuosi jaksan toivoa, että se pysyisi siellä myös loppuseremonioiden kaikottua. Ehkäpä sekin päivä vielä koittaa…”

Kuva Satu Pirinen