Meillä on helposti tapana etsiä viittä virhettä muiden ratsastuksesta. Se on aikaa vievä harrastus sekin, mutta ei juuri tuo kenellekään hyvää mieltä, eikä edes rahaa. Ei edes virheiden löytäjälle. Juuri tällä hetkellä elämme poikkeuksellisen hienoa aikaa, kun suomalaiset ratsastajat menestyvät kansainvälisesti. Kouluratsastuksella menee mitä mainioimmin Henri Ruosteen ja Emma Kanervan tykitellessä huippuprosentteja maailmalla ja Ville Vaurion pyyhkiessä pöytää muilla kilpailijoilla PM- ja Baltian-mestaruuksissa. 
Estepuolella Suomen joukkue pääsi Nations Cupissa semifinaaliin, mikä on enemmän kuin vähään aikaan. Juuri tällä hetkellä Jone Illi valmistautuu puolustamaan EM-titteliään ja pikkusiskonsa Sani tulee kovaa vauhtia perässä. Keski-Euroopassa puurtaa Korumies-Arvi, joka on kovalla työllä päässyt pisteeseen, josta moni vain haaveilee: nuorimies treenaa kenttäratsastusta päivittäin ammattilaisten silmäin alla.
Nämä kaikki ansaitsevat ihailumme ja kunnioituksemme. Kannustakaamme heitä vielä kovempiin suorituksiin, sillä se on ainoa, mitä voimme heidän eteensä tehdä. Nyt on aika pitää negatiiviset ajatukset omassa päässä ja heittäytyä mukaan kiihkeisiin kannustusjoukkoihin.
On vain ajan kysymys, milloin lajimme laitetaan seinää vasten ihan vain siksi, että hevoset eivät ole syntyneet satula selässä. Pitäkäämme siis yhteishenki vahvana, ja kannustakaamme oma parhaimmistomme voittoihin.
Yhdessä olemme voittamattomia!
Viimeisimmät kommentit